Torstai on toivoa täynnä!

 

Olin sopinut että piipahdamme Isojoella Rowan-Alley's kennelissä, tyttömme Emilian ollessa ystävänsä synttäreillä. Pakkasimme Artun ja Pimun autoon, ei muuta kuin matkaan.

Pimulle oli pikkanen shokki joutua koiralauman ympäröimäksi. Eipä siinä muu auttanut kuin selvitä hengissä. Arttu paijasi jokaista koiraa vuorollaan ja toimi vuoteena Pimun mummulle ja kahdelle pennulle. Kahvit juotiin ja siinä sivussa kirjoittelimme kauppakirjaa. Niin sitten vain kävi, että toinen pennuista lähti matkaamme. Matka meni mukavasti pennun nukkuessa sylissäni.

Kotona Pimu oli hieman näreissään, kun kakara olikin tuotu mukana niin rauhalliseen kotiimme. Ärinää ja murinaa.

Kahdeksan jälkeen ovikello soi ja Anu toi Allun (Ringmaster's own Turbon Onni) hoitoon meille viideksi päiväksi. Allu on Pimua pikkasen nuorempi kääkkäuros. Ensimmäinen ilta oli aamuviiteen asti aika kauhea, mutta lannistettu ukkeli ajatteli kai ettei tällaista jaksa ikuisuutta ja rauhottui seuraaviksi päiviksi...taikasana oli: saat nukkua sängyssä ;)

Nasu pissi lattialle, Allu merkkasi päälle .

Isot koirat lenkille, Nasu tahtoi ehdottomasti mukaan, itkuhan siitä tuli kun jäi yksin kotiin. Ruokailu oli aika ohjenumero myös. Kaikilla koirilla oli eri ruokaa, kukaan ei halunnut syödä omaansa, kun toisilla oli varmasti herkullisempaa. Nasu hotki omansa ja vanhemmat söivät toistensa ruokia vaihtelevalla menestyksellä.

Pimu antoi Nasulle kaiken periksi, Allu leikitti pentua. Pitkäpinnaisia ja hoivaviettisiä isoja koissuja.

Aikaa kului ja maanantaina tuntui jo siltä, että meillä nyt on nämä kolme koiraa ja sillä siisti. Niin sitten Allua tultiin hakemaan kotiin, voi sitä riemua <3

Pimu ja Nasu olivat ihan hölmistyneinä, että mihin se yksi nyt katosi...elämä jatkuu!

Lopuksi vielä hyvää syntymäpäivää omalle pikkukakkoselleni Artulle, on iso poika jo, seitsenvuotias!