Pari viikkoa takana Nasulla uudessa kodissa. Mummin ja muiden sukulaisten sydämet on sulatettu, mitenkä tuollaista murua voisi olla ihastelematta. Suuret korvat, toinen pystyssä, toinen pikkasen lurpallaan. Päätä hieman kallistaen tepsuttaa honkkeleilla koivillaan, varmasti tuumaa itsekseen Veeran sanoin: On vain niin rankkaa olla söpö!

Villapaidan Nasulle mummi kutoi päivässä, kun vietti aikaa lasten syyslomalla meillä asustellen. Emiliaakin puraisi neulonta-kärpänen ja huivi on jo hyvällä alulla. Pimunkin versio hihoja vailla valmis :)

Tytöt lenkkeilevät ripirinnan reippaasti, syövät omista kupeistaan, toisin Pimu ei ole oikein sulattanut vielä sitä, että Nasulla on tarjolla parempaa ruokaa :( Dieetti siis päällä, mutta ei nälkäkuolemaa tarvi pelätä :)

Uusia taitojakin löytyy, Nasu istuu ja odottaa "nätisti" kun saa luvan syödä. Pimu koittaa pitkäpinnaisesti istua, mennä makuulle, sillä aikaa kun pikkupöhkö malttaa rauhottua :D

Leikit ja tappelut kuuluvat päivään, Pimultakin se oma tahto jo löytyy kun ei jaksa jatkuvaa hampastelua. Nasu kun louskuttaa leukoja ja komentaa, ärisee ja puhisee minkä ehtii. Jo on kovaluontonen neiti. Velmu (saksanpaimenkoira n.9vkoa) oli meillä kyläilemässä, sai tuta koko ajan. Eipä auttanut vaikka pikkupoju oli tassut kohti kattoa tämäntästä antautumisen merkiksi. Hampaita ja murinaa tuli tavan takaa. Voi urosrukkaa, noin se taitaa mennä että mennään ja vikistään kun nartut määrää :)

Yöt menevät todella hyvin. Pimu nukkuu sohvallaan makuuhuoneessamme ja Nasu pedissään lattialla minun puolellani. Uusin ihana päivänokos paikka on ystäviltämme ostettu lampaantalja, ihanan upottava ja lämmin. Siinä ripirinnan pötköttävät kaverukset, tuolloin ei ole kiistaa ei kinaa <3

Uusi viikko ja uusia kujeita kohti taas!